Runouden lisäksi Nils-Aslak Valkeapää kirjoitti myös esseitä. Hänen ensimmäinen teoksensa oli taiteellinen ja poliittinen pamfletti suomeksi, Terveisiä Lapista, 1971, käännetty norjaksi 1979, Helsing frå Sameland. Eräässä esseessään Valkeapää ilmaisee luonnonkansan elämänfilosofiaa näin: ”Toinen seikka, mikä on luonteenomaista luonnonkansalle, on heidän elämänfilosofiansa. Ihminen on osa luontoa. Valmistaa esineitä käsin on osa elämää. Kulttuurikäsitteen ei välttämättä tarvitse erottaa tai rajoittaa. Ei ole olemassa ’taidetta’ tai ’musiikkia’. Joiku ei ole vain musiikkia.” Sekä kirjassa Maa, äitini että näytelmässä Hallavaharja ja Unennäkijä on keskisenä teemana ihmisen suhde luontoon.

(Harald Gaski 2014)