Mutta suureksi ilokseni olen huomannut, että saamelaiset nuoret – ne jotka eivät ole liian ruotsalaistettuja, suomalaistettuja tai norjalaistettuja – ovat radikaalisti muuttaneet suuntaa. Nuorten parissa kaikkea saamelaista arvostetaan suuresti. On selvää, että tiedolle on ollut käyttöä nuorison parissa.
Sitten on toisia, jotka tuntuvat vain seisovan ja haukottelevan. Samaan aikaan nuoret ovat oppineet käyttämään samoja aseita joita valtaväestö on käyttänyt. Minusta tuntuu, että he eivät epäröisi käyttää vahvempaa kieltä, kuten ovat oppineet tekemään enemmistön mallia seuraten. Satojen vuosien puheiden ja lupausten jälkeen, kenpä tietää… Pohjoismaat yrittävät saavuttaa rauhallisen voiton saamelaisista unohtamalla lupaukset ja olemalla tekemättä mitään. Aika ja koulutus pitävät huolen siitä, ettei saamelaisia tulevaisuudessa enää ole. Erityisesti radio ja TV tuovat maailman saamelaisten luo, heidän omille nurkilleen, puhumattakaan jee-jee:stä, joka raikaa kaikista jukeboxeista ja korvaa nun-nun-nuu:n.
Nämä korkeasti kehittyneet valtiot harjoittavat kansanmurhaansa unohtamalla varhaisempien aikojen lupaukset ja pesemällä kätensä. Ei ehkä voida puhua murhasta; mitä sille tosiasialle voi, että primitiivinen kansa sivistyy ja oppii elämään kuten muut kansat?
Mutta kun tätä kirjoitan, aurinko paistaa Pättikän yllä, kevät lähestyy, rinnassani visertää taas sinirinta uskoen aurinkoon ja valoon ja elämän versomiseen.
Kansa joka ei usko olevansa kansa, ei ole kansa.
Tämä voi tulla yllättäen, mutta olen hieman haikealla mielellä, kun nyt hyvästelen teidät. Joten tahdon vain toivottaa rauhaa sielullenne ja terveyttä. Kiitos seurasta.
Suomennettu norjankielisen (1978, Pax forlag) ja englanninkielisen (1984, Zed Books) kirjan tekstin pohjalta.